Keskustelu-alustus: viha-pelko-katkeruus-anteeksianto!, 2001

Eero Järvilehto

***

Osa I: Anteeksianto

*

ANTEEKSIANTO:

Anteeksiannon erilaisia haitallisia tulkintoja ja tulkintojen vaikutuksia mielelle:

• Anteeksiantoa pidetään unohtamisena
• Anteeksiantoa pidetään juridisena armahduksena – vastuusta vapauttamisena
• Anteeksiantoa pidetään loukatun velvollisuutena – uskonnolliset tulkinnat
• Anteeksiantoa pidetään asioiden sivuuttamisena pikkujuttuina – automaatioina

Edellä olevat voivat toimia lievissä rikkomuksissa, mutta vakavissa ihmisoikeutta riistävissä loukkauksissa edelliset tulkinnat voivat kääntyä itseään vastaan:

• Tulkinnat ovat epäoikeudenmukaisia
• Tulkinnat synnyttävät vihaa ja katkeruutta
• Anteeksiannon pakotetta voidaan käyttää vallankäytön välineenä

Syvät nöyryytykset ja anteeksianto:

• Edelliset määreet muuttuvat kahleiksi, riistoksi ja merkitys muuttuu täydellisesti
• Anteeksianto ja anteeksiantamattomuus voivat lähestyä toisiaan vaikutuksiltaan ihmisen mielen voimavaroina tai kahleina
• Anteeksiannon merkityksen määrittää ihmisen kokemuksellisuus anteeksiannon merkityksestä
• Anteeksiannon pakotteet tuhoavat todellisen anteeksiannon

Anteeksiantamattomuus voimavarana:

• Kun ihmistä on riistetty anteeksiannon pakotteilla, anteeksiantamattomuus voi vahvistaa ihmistä voittamaan kokemansa vääryyden katkeroitumatta
• Jos anteeksianto on opetettu tulkitsemaan siten, että ihminen kokee sen alistumisena ja toisten riiston sallimisena oikeutetuksi, hänen katkeroitumistaan ehkäisee anteeksiantamattomuus
• Anteeksianto lisää tällöin katkeroitumista. (Harvinaisempi käsitys)

Anteeksianto voimavarana:

• Anteeksianto parhaimmillaan on katkeroitumisen ehkäisevä voima. Katkeroituminen myrkyttää ihmisen mielen ja läheissuhteet.
• Anteeksianto purkaa vihaa ja päästää ihmisen tunnekahleista ja taakoista vapaaksi
• Anteeksianto kulkee vihan, pelkojen ja katkeruuden läpi, välillä se on taustalla välillä etualalla. Se on traumaprosessin päätepiste.
• Anteeksiantamattomuus lisää vihaa ja katkeroitumista tällöin ihmisen mielessä. (Yleisempää)

Anteeksianto defenssinä, eli puolustusmekanismina:

• Anteeksianto defenssinä on valheellinen mielenterveyden ylikuormittumisen vastustukseen pyrkivä vääränlainen tapa käsitellä ongelmia todellisuudessa torjuen ongelmien käsittely.
• Ihminen ei kykene käsittelemään vihaansa ja kipuansa, vaan torjuu hirveydet pois mielestään näennäisesti puhuen anteeksiannosta
• Ihminen ei ole vapautumut mielen taakoista vaan on äärirajoilla hajoamispisteessä ja räjähdysalttiissa tilassa, eikä tunne omia tunteitaan
• Ihminen on sokea omille ja toisten ihmisten ihmisoikeuksille, hän voi sallia muille itsensä ja läheistensä kaltoin kohtelun, tai syyllistyä itse suoraan itsensä ja läheistensä kaltoin kohteluun

Mitä siis anteeksianto on ja ei ole?

• Anteeksianto ei ole sokeutta, vaan asioiden rehellistä kohtaamista
• Anteeksianto ei ole unohtamista, vaan ihmisen tulee muistaa asia, jotta hän voi myös sen anteeksiantaa
• Anteeksianto ei estä juridista käsittelyä, vaan antaa sekä voimia että kykyä kohdata loukkaajan tarvittaessa asettaen loukkaajan myös juridiseen vastuuseen
• Anteeksianto ei ole automaatio, vaan pitkällinen, joskus vuosikymmenien kestoinen prosessi
• Anteeksianto vaatii paljon mutta antaa sitäkin enemmän, se on voimaantumisen ja vihasta sekä katkeruudesta vapautumisen avain.
• Anteeksianto ei ole tunteiden kieltämistä, vihan ja katkeruuden tunteen torjumista, vaan niiden omien kipeiden tunteiden kohtaamista.
• Anteeksianto on terveen itsepuolustuksen ja itsesuojelun ydin, sillä se asettaa rajat omalle ja toisten vihalle, se estää väkivallan, mutta se kohtaa vihan ja luo siitä suuttumuksen kautta terveen itsepuolustusmekanismin tukipilarin.
• Anteeksianto tiivistyy juutalaiseen sanontaan: ”Olemme antaneet anteeksi, emme unohtaneet”. Se on kipeiden kokemusten merkityksen muuttamista voimavaroiksi ja elämänviisaudeksi, mahdollistaen niiden jakamisen edelleen muille.

Anteeksiannon työstämisen keinoja ja vaaroja:

• Keinoja ei ole monia, mutta anteeksiannon prosessi polveilee monien tunteiden ja erilaisten yksilöllisten vaiheiden läpi.
• Yksi keino on loukkaajan kohtaaminen, mutta siinä on vaara tulla uudelleen loukatuksi, eikä se ole aina mahdollista, parhaimmillaan se voi kuitenkin työstää asioita eteenpäin paljonkin
• Loukkaajan kohtaamisessa on tärkeä huomioida motiivit ja oma valmius sekä taustatuen varmuus kohtaamiselle, koska kohtaaminen voi olla rankkaa sekä toisinaan vaarallistakin.
• Loukkaajan huonosti valmisteltu kohtaaminen voi johtaa myös ongelmien lisääntymiseen
• Tehokas tapa työstää anteeksiantoa onkin kohdata itsensä kanssa asiat esim. kirjeenvaihtotehtävän avulla. Ihminen voi työstää asiaa pitkäänkin kirjeenvaihdolla itsensä kanssa ottaen erilaisia rooleja kirjoittaa itsenä loukkaajalle ja vastata loukkaajana itselleen, ja käydä erilaiset tunneprosessit läpi tavoitteena päätyä anteeksiantoon
• Kirjeenvaihtotehtävä voi toimia myös välineenä kohtaamisen konkreettiseen toteuttamiseen ja valmiuden hankkimiseen henkisesti silloinkin, kun todellinen kohtaaminen ei todennäköisesti tapahdu loukatun toiveiden mukaisesti
• Anteeksiannon kyvyn vahvistuttua ja konkretisoiduttua on jossakin vaiheessa hyvä alkaa kehittää asioiden prosessoinnille päätepistettä, ja luoda asian päätökseen saattamiselle päättämisen konkretisoimiseksi jonkinmoinen luopumisrituaali, ja/tai uuden aloittamisen juhla. Tapoja on niin paljon kuin mielikuvitusta riittää, esim. nimenvaihtojuhla, kivenheittotehtävä, kynttilävene tehtävä, yms. rituaali on hyvä toteuttaa itselle rakkaiden ihmisten kanssa.
• Asian päättämisen jälkeen voi tulla tilanteita, että asiaa joutuu käsittelemään vielä, mutta silloin päätösrituaalin mieliin palauttaminen voi tehostaa jälkipyykkejä.
• Asian päättämiseen ei ole hyvä suhtautua ehdottomuutena, vaan mahdollisuutena, tilan antamisena omalle elämälle saada uusia haasteita.

Hengellisyys ja usko voimavarana anteeksiannolle:

• Vaikka anteeksiannon vääränlaiset tulkinnat ovat yleisiä uskonnollisissa piireissä, niin myös rakentavaa uskonnollisuutta anteeksiannon käsittelyn tueksi voi löytää
• Usko voi antaa voimia käsitellä vaikeita asioita, vihaa ja katkeruutta
• Joskus voi hellittää oman oikeudenmukaisuuden vaatimusten toteutumattomuuden edessä, ja uskoa koston olevan Jumalan hallussa niin maan päällä kuin taivaissa
• Joskus myös toisin voi kokea helpotusta, että kun itse ei kykene anteeksiantoon, voi antaa tilaa Jumalan anteeksiannolle, ja sallia itselleen olla keskeneräinen.
• Myös uhrin viattomuus maailman synnin ja syyllisyystaakan kantajana voi avata ihmiselle hengellisyyden kautta näköaloja purkaa vihan ja anteeksiannon tuntoja rakentavasti, ja löytää keinoja anteeksiantoon itselle.

Itselle anteeksiantaminen:

• Ihminen on jäävi antamaan itse itselleen anteeksi, tämä jääviys tekee asiasta mahdottoman tuntuisen
• Terapiamaailmassa puhutaan sisäisen lapsen kohtaamisesta, sisäinen aikuisemme antaa anteeksi sisäiselle lapsellemme
• Itselleen anteeksiantaminen on hyvin sielunhoidollinen tapahtuma, jossa rakentavalla hengellisyydellä voi olla suuri merkitys, rippi, eli synnin tunnustus ja synnin päästö, voi toimia erinomaisena, tuon synninpäästön toteuttajana voi olla ystävä tai ammattisielunhoitaja, esim. pastori. Rippi voi toimia ihmisten välisenä, mutta sitä voi vahvistaa hengellisyys ja Jumalalle asioiden luovuttaminen, mikäli hengellisyys ei ole vierasta.
• Tärkeää on ripin vastaanottajaa kohtaan koettu luottamus
• Toimintatapoja ripin suhteen on lähinnä kaksi, riippuen siitä onko itsellemme anteeksiantamisen taustalla omat pahat tekomme vai toisten pahojen tekojen aiheuttama uhriuden syyllisyys.
• 1. Jos olemme tehneet vääryyttä toiselle, meidän on ensin pyrittävä selvittämään välimme loukattumme kanssa, ja mikäli meille ei anneta anteeksi, tai kohtaaminen on käytännössä mahdotonta, niin ripittäytyminen tulee sen jälkeen kuvaan. Tehokkaampaa on anteeksipyytäminen loukatulta.
• 2. Jos olemme joutuneet uhriuden syyllisyyden kantajiksi, rippi tulee nähdä välineellisenä, uhri on syytön ja viaton, mutta uhriuden syyllisyydestä vapautuminen ei toteudu mantran tavoin syyttömyyttään hokien. Tällöin voimme tunnustaa syyllisyyden todeksi tunnetasolla, eikä pyrkiä kieltämään sitä, ja tiedollisella tasolla ymmärtää syyllisen olevan loukkaajalla.
• Loukkaajan vastuuseen saattaminen, syyllisyyden ja häpeän vierittäminen takaisin oikeaan osoitteeseen on myös tehokas tapa käsitellä väärää syyllisyyttä, silloin on oltava valmis kohtaamaan loukkaaja, joka voi pitää hyökkäystäkin parhaana puolustuksena.