Alustus 2001 – osa II: Viha-Pelko-Katkeruus

Keskustelu-alustus: viha-pelko-katkeruus-anteeksianto!, 2001

Eero Järvilehto

***

Osa II: Viha-Pelko-Katkeruus

*

VIHA-PELKO-KATKERUUS:

Vihan kohtaamisen tapoja:

  • Alistuminen – riiston kohteeksi altistuminen, pelot, periksi antaminen, joustaminen
  • Pakeneminen – suojautuminen
  • Hyökkääminen – väkivaltaisuus ja sanallinen hyökkääminen
  • Kostaminen – viattomien uhriuttaminen, syyllisten uhriuttaminen, syylliseen samautuminen
  • Kohtaaminen ja vastaanottaminen tilanteen haltuun ottaen – vaatii harjaantumista, uskallusta ja tunteidenkäsittelyn taitoa
  • Kostaminen on aina väärin, muista voi olla tilanteen mukaan hyötyä myönteisenkin kehityksen puolesta. Alistumisen kohdalla ei kuitenkaan pitkäkestoisesti, vaan joustamisen muotona, ikään kuin ”alistumisena”.
  • Väkivallan kohtaamisessa paras puolustus on pakeneminen, ihmissuhteen katkaiseminen ja/tai avun hakeminen kriisikeskuksista, terapiasta, lastensuojelusta, jne.
  • Sanallisen vihan kohtaamisessa tärkeää on omien rajojen tunteminen ja rajojen asettaminen sen mukaan niin itselle kuin vihaiselle ihmiselle – tarpeen mukaan suhteen katkaisemiseen asti
  • Sanalliset hyökkäykset on hyvä nähdä ihmisen oman heikkouksien paljastajana, jolloin voi asettua tilanteen yläpuolelle tarkkailijaksi ja mahdollisesti ohjailla tilannetta, läheissuhteissa se voi olla liian vaikeaa, jolloin avun hakeminen on paras ratkaisu.
  • Rajojen asettamisen keinoja on monia, mm. kyky sanoa EI kannattaa opetella, se on vaikeaa mutta mahdollista oppia. Huumori, ironia ja ystävällisyys voivat myös toimia rajojen asettamisen tehokkaina ja yllättävinä keinoina.
  • Vältä miksi kysymyksiä, käytä miten kysymyksiä, osoita vastuu kiertoteitse vihaiselle itselleen tunteistaan.
  • Harjoittelu tekee mestarin rajojen asettamisessa. Itselleen voi tehdä visaisia sanailuharjoituksia esittää itselleen visaisia ja vaikeita, hyökkääviä sanoja, joihin voi opetella itse vastaamaan, ja miettiä siten, miten niihin uusiin toimintamalleihin vihainen reagoisi. Muutokselle on ominaista muutosvastarinta, kuitenkin harjoittelun kautta voi kerätä rohkeutta, ja sitä voi myös harjoitella turvallisissa ihmissuhteissa aluksi, pari- tai vaikka ryhmätyöskentelynäkin.
  • Vihainen ihminen kertoo omista tunne-elämänvaikeuksistaan, mm. peloistaan, onhan sanonta se älähtää, johon kalikka kalahtaa. Se raivoaa, johon koskee. Raivo ja hyökkäys on puolustusreaktio koettua uhkaa kohden, tämän uhkan olemassaolon tiedostaminen raivoavan ihmisen tunne-elämässä voi auttaa suhtautumaan henkilökohtaisiinkin loukkauksiin objektiivisemmin. Tilanteen voi ottaa haltuunsa, kun uskaltautuu asettautumaan tilanteen ulkopuolelle, jolloin ei asioita tarvitse ottaa itseen, ja voi kyetä säilyttämään mielenrauhansa. Tietenkin se vaatii harjaantumista.
  • Tällöin voi alkaa jopa ohjailleen raivoavaa ihmistä, ja suunnata omia huomioitaan siihen suuntaan, että raivoava ihminen joutuu ikään kuin kasvotusten peilin eteen. (Miten-kysymykset).
  • Kun omat resurssit on vähäiset, tai kun raivoava ihminen on läheinen, hänet on hyvä ohjata raivoamaan ammattiavun piiriin, ja asettaa itselleen sopivat rajat vaikeaan ihmissuhteeseen itsesuojelun nimissä.
  • Turvallisuuden lisääminen ja rajojen asettaminen ovat parhaita keinoja vahvistaa itseä kestämään vihan ja pelon ilmapiiriä. Ilmapiiriä ei välttämättä voi kokonaan saada poistumaan, mutta sitä voi saada kontrolloitua, ja sitä on myös lupa kontrolloida. 

Vihan erityispiirteitä – mustasukkaisuus:

  • Mustasukkaisuus on moniulotteinen ongelma, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Kysymys on siitä onko mustasukkaisuus syntynyt aiheesta vai aiheetta.
  • Aiheesta syntynyt mustasukkaisuus, esim. uskottomuus, vaatii erityisesti uskottoman osapuolen muuttumisen välttämättömyyttä, mikäli yhdessä mielii suhdetta jatkaa. Tosin mustasukkaisuus ei ole uskottomuustilanteissakaan ehdoton ongelma. Asiaan voi suhtautua myös mm. niin, ettei uskoton ole mustasukkaisuuden arvoinen.
  • Aiheeton mustasukkaisuus syntyy mustasukkaisen henkilön halusta kontrolloida, jonka taustalla on pelot ja kyvyttömyys luottaa toisiin ihmisiin, sekä vääränlaiset asenteet moniin asioihin.
  • Mustasukkaisuutta on karkeasti kolmen asteista, neuroottinen, eli lievä, psykoottinen, eli voimakas, ja psykopaattinen, eli sairaalloinen. Lähinnä lievästä mustasukkaisuudesta kärsivät voivat selviytyä ongelmasta omin avuin. Muissa vaikeusasteissa on syytä hakeutua jo vakavamman parisuhde- ja perheväkivaltavaaran vuoksi ammattiavun piiriin, esim. Jussi-projektin tai Lyömättömän Linjan kautta.
  • Mustasukkaisuus ja siihen liittyvä väkivaltaisuus ei ole yksinomaan miehinen ominaisuus.
  • Mustasukkaisuuden kanssa työskentelyssä ensimmäinen tavoite on työskentely kummankin suhteessa olevan osapuolen kanssa erikseen, sekä mustasukkaisen, että mustasukkaisen vihakohtausten kohteen kanssa, ja käsitellä heidän tunne-elämän ongelmia, pelkoja, vihaa, asenteita ja traumoja. Tämä tapahtuu yksilöterapiassa samaa sukupuolta olevan auttajan kanssa.
  • Toisinaan mustasukkaisuuskohtaukset koskettavat myös muita osapuolia, mm. esim. lapsia, joskus ulkopuolisia, joiden terapeuttisen hoidon tarve on myös olennainen.
  • Kun asioita on puitu yksilötasolla, voidaan ruveta työstämään parisuhdetta parisuhdeterapiassa ja perheterapiassa, missä voidaan korjata vahinkoja, joita mustasukkaisuus on parisuhteelle ja perhesuhteille tuottanut.
  • Usein mustasukkaisuudesta kärsivät puolisot saattavat hakeutua ensin parisuhdeterapiaan, mutta hoitotulokset ovat heikot, koska omat tunteet ei ole saaneet tilaa yksilökohtaiselle käsittelylle.
  • Mustasukkaisuus on kuitenkin voitettavissa oleva ongelma, joka vaatii pitkän ja kummankin osapuolen tahdosta riippuvan hoidollisen prosessin.

Vihan erityispiirteitä – miesviha:

  • Taustalla usein kaltoin kohdelluksi tuleminen miesten joskus toisten naisten taholta
  • Taakka monille syyttömille miehille, monet miehet kokevat kollektiivista mieshäpeää.
  • Miehissä, kuin myös naisissa on erilaisia ihmisiä. Kolmijako voi auttaa työstämään sukupuolirasismin muotoa ”miesvihaa” johon sisältyy pelko miehiä kohtaan. Miehet-Naiset-Raakalaiset. Miehet ja naiset itsessään eivät ole pahoja, pahat ihmiset ovat raakalaisia, joita löytyy sukupuoleen katsomatta. Heidän auttamistyönsä on kokonaan oma lukunsa.
  • Vastaavaa, kuin naisviha, rotuviha, ikärasismi, jne., sisältäen vahvan yleistysleiman.

Oman vihamme käsittely:

  • Vihan tiedostaminen on kaiken käsittelyn perusta, vihan tiedostaminen ja sen tunnustaminen ongelmaksi on avain, josta voi lähteä purkamaan vihaa.
  • Uudenlaiset ajattelumallit ja yleistyksistä luopuminen, asioiden ja vihan pilkkominen, vihan osoittaminen oikeaan osoitteeseensa, uudenlaisten kokemusten hankkiminen pelon ja vihan yleistyksen kohteista, esim. erilaiset kokemukset miehistä loukanneiden suhteiden jälkeen.
  • Omaa vihaa voi ilmaista monella tavoin, on hyvä opetella rakentavia tapoja ilmaista vihaansa, ja välttää tuhovoimaisia aggressionmuotoja ja väkivaltaa, niin sanallista, henkistä, kuin fyysistä väkivaltaa.
  • Ilmaisutapa vaikuttaa paljon siihen, voiko ihmissuhde säilyä jopa korjaantua vihan ilmauksista huolimatta. Kuitenkin padottu viha usein on vain alkua täydelliselle räjähtämiselle ja suhteen tuhoutumiselle. Patoamisen tyyppitoimintamalli on liika uhrautuvuus, jolloin huomioiduksi jäämättömyys vain kasvattaa vihaa, kunnes tilannetta on äärimmäisen vaikea, ellei mahdoton korjata. Uhrautuvuuteen liittyy usein näennäinen ylikiltteys – ylikiltteyden taustalla on usein padotut vihantunteet. Ylikiltteys on itsensä laiminlyöntiä, joka on todettu olevan yksi tekijä monissa avioeroon päätyneissä aviosuhteissa.
  • Aiheettoman raivoamisen ja suuttumisen lisäksi on hyvä osata aiheellinen anteeksipyytäminen, kuitenkin välttäen aiheetonta anteeksipyytelyä, eli alistumista ja nöyristelyä.
  • Vihan voi ilmaista myös rauhallisessa sävyssä, ilman turhia piikittelyjä, ja myönteisiin ratkaisuihin pyrkivällä energialla, vaikka joskus toki myös tarvitaan muutoksen tueksi raivostumista ja suuttumusta. Rauhallinen ja päättäväinen ote yhdessä omien rajojen suojaamisen kanssa on tärkeää rakentavassa vihan ilmaisussa, jolloin myös vastahyökkäyksen kanssa on helpompi pitää tilannetta hallussaan.
  • Aiheesta suuttuminen on tervehdyttävää ja asioita parempaan muutokseen suuntaavaa, ja siihen on jokaisella oikeus.
  • Epäoikeudenmukaisuuden tunteen tuottaman vihan voi purkaa väkivallan sijasta mm. mattojen tamppaukseen, ja kuvitella tampattava matto loukkaajaksi. Raivon purkamisessa ei tapahdu tällöin väkivaltaa, eikä loukattu syyllisty rikokseen, ja siitä on jopa hyötyä.
  • Viha ei ole rakkauden vastakohta vaan sen toiset kasvot, rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, kun rakkaus ja viha ovat yhtä ne ovat muodostaneet itsesuojelun voiman, kun viha yhdistyy välinpitämättömyyteen, siitä tulee raakuutta.

Pelkojen kohtaaminen:

  • Kohtaaminen silmästä silmään pelonaiheen kanssa on tapa voittaa pelot
  • Sopeutuminen tai turvallisuuden lisääminen ja pelonaiheen välttäminen on keino suojautua pelolta.
  • Pelonaiheesta riippuu kumpi menetelmä on viisaampi, eli käyttökelpoisempi. Kohtaamisessa ei tule olla uhkarohkea, mutta turhat pelot voi voittaakin.