PTT-KOULUTUKSENI, (LASTENSUOJELUN TÄYDENNYSKOULUTUS), ESITELMÄ, V. 2000
(Kysymykset etupäässä opiskelutovereiltani)
***
PEDOFILIA-ILTAPÄIVÄ 2.3.2000, KLO: 12:30-16:00!
Eero Järvilehto
*
HOITO JA TRAUMAT:
Tekijä:
8. Mitä hoitoa tekijälle? Saadaanko tekijä kiinni? Rangaistus? Käytännön todellisuus? Miten otetaan käsittelyyn (rikosprosessiin liittyvää)? Millaisia tuomioita siitä saa?
Tekijöiden hoidosta S. Sundholm voinee kertoa enemmän vieraillessaan. Käytännössä vankeinhoitolaitoksella on tarjolla terapiahoitoa, jonka kesto lienee noin 7kk, johon mm. Jammu Siltavuori osallistui. Tämän hoidon tarkoituksena on, että tekijä samaistuisi uhrin tunteisiin, ja oppisi ymmärtämään uhriksi joutuneiden tunteita, ja omien tekojensa vakavuuden. Tutkimustuloksia hoidon toimivuudesta ei ilmeisesti vielä toistaiseksi ole. Lääkehoito, jota kutsutaan myös ns. kemialliseksi kastraatioksi, tulokset ovat vaihtelevia, positiivisia, mutta ei täysin luotettavia. Hoito on vapaaehtoista. Lääkehoito vie tekijältä kaiken seksuaalisen halun, ei pedofiliaa. Insesti-perheille on oma hoitomallinsa, jossa vaikutetaan perhedynamiikan korjaantumiseen, ks. Sundholm: Insesti. Hoitotulokset siinä ovat myönteisiä. Molanderin kirjan mukaan onnistuvan hoidon taustalla tulisi olla aina vankeustuomio, sillä vapaaehtoiseen hoitoon hakeutuneiden on todettu useimmiten jättävän hoitonsa kesken, tuomio on motivaation antava voima.
Koska suurin osa teoista jää tulematta viranomaisten tietoon, tekijöiden kiinni saaminen on hankalaa. Siinä vaiheessa kun uhri alkaa itse puhumaan asioista, asiat ovat juridisesti vanhentuneet. Vuotta 1999 ennen tapahtuneet rikokset ovat asianomistajarikoksia, ja niiden vanhentumisaika on 1 vuosi. Vuoden 1999 alusta alkaen voimaan tulleen uuden rikoslain myötä rikokset ovat yleisen syyttäjän alaisia, mikä tarkoittaa sitä, että poliisiviranomaiset ovat velvollisia selvittämään jokaisen ilmi tulleen epäilyksen, jonka saavat tietoonsa, ja rikoksen vanhentumisaika on 10 vuotta. Suurinta osaa tekijöistä ei saada kiinni, ja nekin jotka tulevat ilmi, tulevat usein ilmi vanhentumisen jälkeen uhrin aikuisuudessa. Jotka tulevat ajoissa tietoon, saavat tuomionsa, mikäli teko pystytään todistamaan, ja jokainen voi olla omaa mieltään siitä, onko tuomiot sopivia vai liian lieviä vai kenties liian ankaria.
Oma käsitykseni on se, että verraten siihen mitä kärsimystä uhrille aiheutetaan, toisinaan elinikäinen trauma, tai jopa kuolemaan johtavia ongelmia, on käsittämättömän lieviä tuomioita n. 2-vuoden tuomiot, joita jopa törkeistä seksuaalirikoksista langetetaan, jonka jälkeen pedofiliaa sairastava ihminen on jälleen vapaa toimimaan uusien lasten kanssa. Ongelma ei ole laissa, jossa rangaistusmaksimit saattavat olla törkeistä seksuaalirikoksista 10 vuotta, ja ulkoisesti lievemmissäkin seksuaalirikoksissa on kohtuulliset maksimirangaistukset, vaan siinä, että ennakkotapaukset ovat aikanaan määritelleet rangaistuskäytännön nurinkurisesti niin, että seksuaalirikosten kohdalla tekijät saavat pikemminkin mahdollisimman vähän, kuin maksimirangaistuksen mukaisia tuomioita. On juridinen epäsuhta, että vuosia kestänyt raiskauksia sisältänyt sukupuoliyhdyntään johtanut teko saattaa olla rangaistukseltaan saman verran, kuin kerran sukupuolielimien koskettelun kohteeksi joutuneella on rangaistusmaksimi. Käytännössä voi siis olettaa, että jälkimmäisestä saattaisi hyvä, jos tulla sakkorangaistusta. Tämä on minun käsitykseni nykytilasta tuomioiden suhteen, ja samaa mieltä ovat monet muut hyväksikäytetyt ja auttajatahot.
Käytännössä varmasti on niin, että asia otetaan käsittelyyn hyvin monta eri reittiä. Toisinaan viranomaiset ilmoittavat poliisille, toisinaan vanhemmat itse tekevät ilmoituksen. Kuten edellä. Suurin osa jää hyväksikäytöistä yhä tulematta ilmi. Kun asia tulee poliisin tietoon, niin 1999 vuoden alusta heillä on velvollisuus tutkia heille ilmi tullut tapaus. Tästä prosessista paras vastaamaan taitaisi olla poliisi tai oikeusviranomainen. Käytännössä kuitenkin tulee esiin varmasti kuulustelukierre, jossa mukaan tulee lähiomaiset, epäilty, uhri, jonka ollessa lapsi voidaan myös käyttää, (jota suositellaankin), videointia, jolloin lapsi ei joudu kertaamaan tapausta moneen kertaan ja rasittumaan oikeusprosessista niin paljon, sekä eri viranomaistahoja, esim. lapsen hoitohenkilöstöä, psykiatrian tutkimuksia uhriksi joutuneesta, sekä lääkärin tutkimuksia mm. sukuelinten yms. vaurioista. Psykiatrian tutkimus pyrkii ottamaan selvää siitä, mitä lapselle on käytännössä tapahtunut. Paremmin asiaan voi perehtyä mm. lukemalla Hoorwichin ja Taskisen asiaa käsittelevät kirjat, ks. kirjaluettelo. Psykiatrian tutkimuksessa on tärkeää, että lapselle ei tehdä johdattelevia kysymyksiä, tunteiden tulkinta täsmää, sekä lapsen tutkimus on järjestetty siten, että hänellä on turvallinen olla myös tutkimusten jälkeen, ja haastattelu on riippumaton vanhempien läsnäolon vaikutuksilta. Tutkimus on oltava ehdottomasti alaan perehtyneiden asiantuntijoiden tekemä.
Uhri:
9. Onko jotakin tiettyjä säännönmukaisuuksia ”uhrin” perhetaustoissa/rakenteissa, (ym. taustoissa)?
Uhrien taustoissa on löydettävissä tiettyjä yhdenmukaisuuksia varmasti, vaikkakin on syytä muistaa, että kuka tahansa lapsi tai aikuinen periaatteessa voi joutua seksuaalirikoksen uhriksi. Säännönmukaisuudet johtuvat siitä, että suurin osa seksuaalirikoksista tapahtuu muualla kuin kadulla tapahtuvien puskaraiskaajien toimesta. Eräs selkeä seksuaalirikosten uhriksi joutuvien lasten ryhmä on kehitysvammaiset lapset erinäisten tutkimusten mukaan. Toinen yhdistävä tekijä tuntuu olevan yksinäiset ja heitteille jätetyt lapset. He ovat yksinkertaisesti helposti saavutettavissa hyväksikäyttäjien taholta. Yhdistävä piirre hyväksikäytetyille on myös usein ylikiltteys, he eivät osaa sanoa ei, vaan ovat helposti johdateltavissa ja houkuteltavissa. Insestiperheissä on omat perhedynaamiset mallinsa tyypillisiä, joista Sundholmin kirjassa Insesti, ja myös niiden englantilaisesta hoitomallista. Käytännössä siis isä hallitsee väkivallalla perhettä, äiti on alistunut lapsen asemaan tai ulkopuolinen ulospäin suuntautunut perheestä. Lapsi on joutunut ottamaan sekä henkisen, että seksuaalisen äidin paikan. On muistettava, että nämä ovat karkeita yleistyksiä, ja löytyy varmasti paljon uhreja, joiden taustoissa ei ole ko. piirteitä. Hyvä on myös muistaa, että hyväksikäytön uhreja ovat aina myös muut perheen jäsenet ja läheiset, jotka eivät ole itse kokeneet seksuaalista toimintaa. Uhrius koskettaa koko perhettä ja lähipiiriä.
10. Miten uhrin hoito lähtee käyntiin? Missä? Mitä hoitomuotoja tarjolla? Minne pedofilian uhreja ohjataan ja miten heitä autetaan? Kuinka usein käydään hoidossa? Mikä niistä osoittautunut hyväksi? Uhrille hoitoa, kuka maksaa?
Uhrin hoito voi lähteä käyntiin monella tavoin. Lapsi ilmaisee kokemuksensa sanoin, ja siihen puuttuu joko viranomaiset tai lapsen vanhemmat tai muu lähipiiri. Epäilys hyväksikäytöstä syntyy muulla tavoin, asiaa aletaan tutkia, ja hoito käynnistyy tutkimusten myötä. Lapsen muihin ongelmiin on haettu apua, esim. itsemurha-, päihde- ja huumeongelmiin, ja asian taustoiksi paljastuu lapsuudessa koettu hyväksikäyttö. Hyväksikäytetty on selvinnyt aikuiseksi, ja alkaa oireilla ja hakee apua ongelmiinsa, ja joko asia on muistissa tai alkaa palautua hoidon myötä uhriksi joutuneen muistiin pikkuhiljaa.
Hoito voi lähteä käyntiin perheneuvolassa, terveyskeskuksessa, psykiatrian eri osastoilla, jos asia paljastuu vasta siellä, psykoterapiassa tms. samoin, jos asia paljastuu vasta terapiassa.
Eri hoitomuodoista on viisainta kysyä S. Sundholmilta vieraillessaan. Lyhykäisesti ainakin vertaistukea Suomen DELFINS ry:n järjestämänä, sekä kriisiapua Raiskauskriisikeskus Tukinaisen ja Rikosuhripäivystyksen avulla. Erilaisia psykoterapeuttisia menetelmiä löytyy mm. radikaalifeministisestä terapiasta hypnoositerapiaan ja psykoanalyyttisestä ratkaisukeskeiseen terapiaan, yms.. Sexpolla on ollut hyväksikäyttäjiin kohdistunutta terapiaa, mutta se on ilmeisesti kuivunut nyttemmin sen myötä, että työlle ei löytynyt ketään vastuunkantajaa. Ryhmäterapiaa ja yksilöterapiaa asian tiimoilta on tarjolla, samoin perheterapeuttisia hoitomuotoja. Kaikista hoidon tarjoajista minulla ei ole tietoa, ja siitä ollaan kokoamassa useidenkin eri tahojen toimesta listoja ja luetteloita, mm. Stakes.
Hoidossa käynnin tiheys riippuu hoidon tarjoajasta ja hoidettavan hoitotarpeesta. Se voi olla psykiatrisessa sairaalassa suljetun osaston potilaana, voi olla avo-osaston potilaana, jolloin hoitokäynnit ovat kerran tai kahdesti kuukaudessa, mikä on monista tuntunut tarpeeseen nähden niukalta, hoitoon voi liittyä erinäiset lääkitykset, erityisesti mieliala- ja masennuslääkkeet, mitkä voivat helpottaa hoidossa jaksamista. Psykoterapiassa voi olla käyntikertoja useammankin kerran viikossa tarpeen mukaan. Hoitojaksot vaihtelevat. Psykoterapia voi kestää useita vuosia, avo-osaston tarjoama jakso on enimmillään muutaman kuukauden. Vertaisryhmät kokoontuvat vaihtelevasti kerran kuukaudessa tai harvemmin, mitä minun tietooni on tullut. Ne ovat anonyymejä kohtaamispaikkoja kaikille, niin uhreille, heidän omaisilleen, kuin hoitaville henkilöille. Tähän on muitakin järjestäviä tahoja olemassa, kuin Delfins ry, joka tosin on kenties Suomessa kattavin ja uhrien parhaiten tuntema valtakunnallinen taho.
Hyväksi osoittautunut hoito on hyvin yksilöllinen tapahtuma, riippuen asiakkaan tarpeista ja hoitavan sekä hoidettavan välisestä suhteen laadusta. Sama hoito mikä auttaa toista ei välttämättä sovellu toiselle. Henkilökemioilla on ratkaiseva merkitys hoidon onnistumisessa, olipa koulukunta mikä tahansa. Tämä oli Ben Furmaninkin psykoterapiaa käsittelevän ohjelman tärkein anti. Monet hyväksikäytetyt ovat kuitenkin sitä mieltä, että vertaisryhmän tuki, toiset samaa kokeneet, joiden kanssa tämän ”salaisuuden” saa jakaa, on parasta terapiaa hyvien ystävien ohella. Usein jopa ammattiapua parempi. Hyvä myös muistaa, että ammattiavun piirissä työskentelevissä on ihmisiä, jotka toimivat täysin epäammatillisesti tai suorastaan rikollisesti, jolloin apu on haavoittavaa henkilökemioista riippumatta. Tällaisia toimintoja on mm. asiakkaan seksuaalinen, tai taloudellinen riisto, painostaminen, (asiaton) syyllistäminen tai vaitiolovelvollisuuden rikkominen.
Hoidon maksaa, mikäli hoito ei ole yhteiskunnan ylläpitämän hoidon tarjoamaa hoitoa joko asiakas itse tai omavastuun jälkeen KELA:n korvaukset terapiahoidosta. Myös vakuutusyhtiö saattaa korvata, mikäli se on sairaskulukorvauksien mukaista. Terapian hinta vaihtelee 300-600mk/käyntikerta.
11. Mitä traumoja se jättää uhrille myöhemmällä iällä? Voiko siitä selviytyä/unohtaa? Onko asiasta vaikea kertoa, näin aikuisiällä? Pystyykö antamaan anteeksi, ja jos pystyy, mitkä ovat keinot?
Hyväksikäyttö jättää monenlaisia traumoja uhreilleen aikuisiälle. Seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat ovat vain pieni osa sitä, ja todellinen ongelmien painopiste lienee aivan muualla kuin seksuaalisuuden ongelmissa. Hyväksikäytön seurauksena lapselle on voinut syntyä oma lapsi, tai hän on saattanut saada sukupuolitaudin. Hyväksikäytetty on saattanut vammautua fyysisesti kokemissaan väkivaltaisuuksissa. Silti uskon että monista eroavuuksista erilaisten hyväksikäyttökokemusten välillä yhdistävä ja kaikkein syvin trauma koskettaa hyväksikäytettyjen tunne-elämää, josta kumpuaa monet mielenterveyteen liittyvät ongelmat. Rikkinäisyyden tunne on valtava, syyllisyys ja häpeä on useimpien tunne-elämän kipeimpiä tunteita, samoin toivottomuus aina itsemurha-yrityksiin ja tekoihin asti, itsensä vahingoittamisineen, ahdistus ja loputon tuska, joka ei tunnu helpottavan joka tuottaa fyysistä kipua, monet psykosomaattiset oireet, rinnan pistokset, perhoset vatsassa, selkävaivat, päänsäryt. Pelot ja painajaisunet, turtuminen ja rajattomuus, myös seksuaalisuuden alueella, estyneisyys ja yksinäisyys. Kaikki yhdessä tuottavat halun päästä eroon itsestä ja omasta elämästä, itsemurhan lisäksi esim. päihde- ja huumeriippuvuuksina, tai muina riippuvuuksina. Kosketusmuistot, inho omaa ruumista kohtaan, likaisuuden tunne, itsensä kiroaminen ja vähättely, tai liioittelu. Oman ruumiin rajojen hahmottamisen ongelmat, syömähäiriöt, paniikkikohtaukset ja -häiriö. Viha itsensä lisäksi tekijää ja muita läheisiä ihmisiä kohtaan, katkeruus katkeroitumiseen asti, koston halu, murhanhimoisuus, avuttomuus. Kaikki tunteet päälle vyöryävän tuntuisena, kuin suuri hyökyaalto. Irrallisuuden tunne, kuin uppoavalla lautalla myrskyssä ilman kapteenia, ruoria ja purjeet riekaleina. Ongelmat ovat niin syviä ja laajoja, että tässä yhteydessä on vaikea kaikkea edes ottaa esille. Ja aina mukana on suhteet myös muihin ihmisiin, joissa on paljon ongelmia tunnesekamelskan ja hyväksikäytetyn luottamuspulan vuoksi.
Hyväksikäytön suurimpia ongelmia on asian kertomisen vaikeus. Ihmiset eivät kestä kuulla niin kamalia asioita, ihmiset saavat ristiriitaisia tunnereaktioita, jotka eivät kohtaa hyväksikäytetyn todellisuutta, tai saavat hyväksikäytetyn tunteet sekaisin. Se on kovan tahdon ja työskentelyn tulosta, että hyväksikäytetty uskaltautuu luottamaan kehenkään toiseen ihmiseen kokemustensa kanssa, ja ensikohtaaminen on valtavan tärkeää, kenen kohdalle se osuukin. Tärkeintä silloin on vain kuunnella! Ja harkiten sanoa lohdutusta ja osoittaa myötätuntoa, ja pyrkiä varomaan itse suuria tunteita, sillä uhriksi joutunut ei halua joutua kokemaan, että hänen tarvitsisi kannatella itsensä lisäksi vielä muita ihmisiä. Ks. ajatuksia, mitä pitää varoa hyväksikäytettyä kohdattaessa.
Anteeksianto on mahdollista, mutta se on pitkä prosessi, ja se vaatii ihmisen omaa tahtoa antaa anteeksi. Itse näen, että anteeksianto on tavoiteltavakin asia, sillä jos ihminen ei anna anteeksi, hän takertuu vihaan ja katkeruuteen. Ihminen on itse sidottu vihassaan tuohon riistäjäänsä, kuin suurimpaan rakkauteensa, eikä pysty näin ollen elämään omaa elämäänsä, ennen kuin on päästänyt irti hänestä. Anteeksiantoon ei voi kuitenkaan pakottautua, eikä saa pakottaa ihmistä, koska se voi vain vaikeuttaa ihmisen mahdollisuutta antaa anteeksi. Siihen suuntaan on pikemminkin ohjattava, välillä muistuttaen, että anteeksianto on ihmiselle itselleen voitto, välillä antaen lupa tuntea vihaa hyväksikäyttäjäänsä kohtaan. Eräs hyvä keino prosessoida on käydä kirjeenvaihtoa itsensä kanssa siten, että kirjoittaa kirjeen hyväksikäyttäjälleen, johon vastaa hyväksikäyttäjän suulla itse, ja tavoitteena anteeksianto. Tässä kirjeen vaihdossa voi kertoa loukkaantumisensa ja vaatimuksensa ja kaiken mitä muistaa tapahtuneen, ja asettaa tekijän lohduttamaan, myöntämään tekonsa, pyytämään anteeksi, ja kenties jopa korvaamaan menetettyä elämää. Toinen tavoite voi olla myös kääntää hyväksikäytön kokemus heikkoudesta voimavaraksi. Ideat pohjautuvat Ben Furmanin osin hoitomenetelmiin. Anteeksianto ja unohdus eivät ole sama asia, ja unohdus voi pikemminkin haitata selviytymistä
Tunteiden läpikäymisen tie on selviytymisen tie, ja paras tapa voittaa vaikeita tunteita on toimia ja ajatella niiden tunteiden tuottamia ajatusmalleja vastaan, vaikka hampaat irvessä. Esim. häpeän voi voittaa parhaiten avaamalla suunsa ja alkamalla puhua, ja tunnustelemalla sievoista ylpeyttä jopa kipeistä kokemuksista. Vihan ja katkeruuden voittaa anteeksi antamalla. Syyllisen voittamisen tie ei ole sen kieltäminen vaan armollisuuden kohtaaminen omaa itseään kohtaan. Tässä kohtaa kristinusko voi olla parhaita auttajia, joskin myös pahimpia vihollisia, jos se näyttäytyy ahdasmielisenä ja tuomitsevana. Uhriuden tunteen voi voittaa julistamalla olevansa voittaja, selviytyjänä siihen on suorastaan oikeuskin. Uhriuteen ei tarvitse jäädä kiinni. Jne.
12. Miten aikuisiällä oma seksuaalisuus kehittyy ja siihen suhtautuminen, omaan seksuaalisuuteen ja kanssakäymiseen? Vaikuttaako se omaan seksuaalisuuteen jollain tavalla? Omien lapsien hankkiminen…?
Seksuaalisuuden kehitykseen vaikuttavat niin monet tekijät, että mitään yksiselitteistä vastausta ei ole. Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksia toisinaan liioitellaan, toisinaan ehkä vähätelläänkin ihmisen seksuaalisen kehityksen kannalta. On useita olettamuksia siitä, miten hyväksikäyttö vaikuttaa, jolloin unohdetaan kaikki muut tekijät, mitkä vaikuttavat ihmisen seksuaalisuuteen. Itse näen, että persoonalliset tekijät vaikuttavat paljon enemmän hyväksikäytettyjen seksuaaliseen käyttäytymiseen, ja selviytymiseen kuin itse hyväksikäyttö. Hyväksikäytön vaikutukset koskettavat enemmän tunne-elämää, jota kautta niillä voi olla erilaisia vaikutuksia myös seksuaalisuuteen.
On totta, että monilla prostituoiduilla on hyväksikäyttö-tausta, joillakin hyväksikäyttäjillä on uhrikokemuksia myös, mutta useimmiten hyväksikäyttö on niin kipeä asia uhrille itselleen, että sitä ei soisi kenenkään toisen kokevan. Seksuaalista holtittomuutta voi olla, mutta yhtä hyvin seksisuhde voi onnistua, tai joidenkin kohdalla suhde voi olla täysin lukkiutunut, ja ihminen haluaa elää yksineläjänä. Näitä valintoja ihmiset tekevät kuitenkin monien yhteisvaikutusten tuloksena. Homoseksuaalinen hyväksikäyttökokemus ei itsessään tee kenestäkään homoseksuaalia. Homoseksuaalisuus tai pedofilia ei ole tarttuva ”tauti”.
Seksuaalinen kanssakäyminen voi olla yhtälailla nautinnollinen, kuin kenellä tahansa, ja yhtälailla se voi olla ongelmallista. Rentoutuminen ja läsnä oleminen kanssakäymisessä on asioita, jotka ovat ilmeisen pinnalla uhrien kokemuksessa, sekä se, ettei toiminta kumppanin kanssa ole vain mekaaninen suoritus. Tämä vaatii opettelua. Hyväksikäyttö voi jättää myös epämiellyttäviä kosketusmuistoja, jopa ulkoisesti miellyttävistä kosketuksista.
Seksuaali-identiteettiin hyväksikäytöllä voi olla häiritseviä tekijöitä, eli uhriksi joutunut voi joutua etsimään itseään pitempään kuin normaalisti, kuka minä ole, mikä minä olen, olenko minäkin…? Se voi tuottaa monenlaisia pelkoja ja epävarmuutta. Myös sitä, mitä on miehisyys/naiseus uhriksi joutunut voi joutua työstämään normaalia paljon kipeämmän kasvuprosessin kautta. Usein kuitenkin voi todeta, pohjimmiltaan ihminen on juuri sitä, mitä hän olisi ilman uhriksi joutumisen kokemustakin.
Kuitenkin voimme todeta, että kyllä seksuaalinen hyväksikäyttö silti vaikuttaa seksuaalisuuteen jollakin lailla. On kuitenkin turhaa jopa vaarallista lähteä tekemään yleistyksiä, kuten hyväksikäytön uhreista tulee prostituoituja tai hyväksikäyttäjiä, sillä ihmiseen vaikuttaa monet muutkin tekijät!
Omien lapsien hankkiminen onnistuu varmasti useimmilta, ja halu suojella omia lapsia samalta on useimmilla valtava, kyvyistäkin riippumatta. Lasten ja perheen kanssa selviytyminen sen sijaan vaihtelee äärestä toiseen. Tähän palaamme lopputyössämme. Pelot selviytymisestä varmasti on yleisiä.
Joidenkin tutkimusten mukaan 40% prostituoiduista olisi kokenut lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä. Eri tutkimusten mukaan hyväksikäyttäjien taustoissa on 10-80% omakohtaista hyväksikäyttökokemusta. Uudemmat ja laajemmat tutkimukset puoltavat näkemystä 10-20% hyväksikäyttäjistä olisi kokenut hyväksikäyttöä, (mm. Waterhouse). Joidenkin epämääräisten lähteiden käsitysten mukaan homoseksuaalisuuden synty johtuisi homoseksuaalisesta hyväksikäytöstä, samoin lesboseksuaalisuuden on oletettu näissä lähteissä johtuvan naisten huonoista seksuaalikokemuksista miesten kanssa lapsena. Lähteissä ei ollut viitteitä mihinkään virallisempiin tutkimuksiin.