EERO JÄRVILEHTO, (1972-)

***

Perhetaustan vaikutus ja musiikilliset opettajat.

Eero Järvilehto syntyi Helsingissä 19.5.1972, mutta hän on varttunut Tampereella aina siihen asti, kun muutti 19 vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan hoitoalalle, jonka myötä asunut pääkaupunkiseudulla tähän päivään asti. Järvilehdon musikaaliset lääkärivanhemmat soittivat ja lauloivat yhdessä mm. J.S. Bachin aarioita, ja jo varhaislapsuudessa Järvilehto kuunteli mieluimmin J.S. Bachin Matteuspassiota. Bachin musiikin lisäksi vanhempien kristillinen kasvatus on vaikuttanut Järvilehdon musiikillisen tuotannon kristillisiin teemoihin. Järvilehto alkoi musiikin ensiopinnot 6 vuotiaana Tampereen konservatoriossa Johanna Salmisen johdolla nokkahuilulla, ja siirtyi 10 vuotiaana huilunsoiton opetukseen Bill Dyerille. Muusikkosisarusten (Tarmo, piano, Merja, viulu, sekä Varpu, sello ja viola da gamba) vaikutus herätti Järvilehdon kiinnostuksen jo lapsuudessa säveltämiseen, mutta varsinainen innostus säveltämiseen heräsi 15-vuotiaana, jolloin hän itse hakeutui yksityisopetukseen Tamperen konservatorion musiikinteorian opettaja, säveltäjä Esko Syvingille. Sen lisäksi Järvilehto on saanut Tampereella asuessaan periodiluontoisesti ohjausta hieman ennen Helsinkiin muuttoa gospelmuusikko-säveltäjä Lasse Heikkilältä, sekä Helsinkiin muutettuaan hoitoalan opiskeluaikoinaan säveltäjä Juhani Nuorvalalta. Suurimmaksi osaksi Järvilehto on kuitenkin oppinut säveltämisen eri muusikoiden kanssa käydyistä keskusteluista itseoppineena.

Dmitri Shostakovitshin vaikutus, ja suosittelija Pehr-Henrik Nordgren.

1990-luvun puolivälissä Järvilehto ystävystyi säveltäjä Pehr-Henrik Nordgrenin kanssa yhteisen Dmitri Shostakovitsh -kiinnostuksen myötä, josta Järvilehto on ollut innostunut 13-vuotiaasta asti. Shostakovitshin vaikutus kuuluu myös monissa Järvilehdon teoksissa, kuten varsin suorasukaisesti Pianotriossa No: 1, op. 25, mutta myös piilotetummin, kuten Viulukonsettossa No: 1, op. 13, koska Järvilehto on pyrkinyt luomaan omaleimaisen tyylin sävellyksiinsä. Kun Dmitri Shostakovitshin Sarja Suomalaisiin kansanlauluihin tuli julkisuuteen 2001, ja kantaesitettiin Kaustisilla, Suomessa, niin samassa yhteydessä perustettiin Suomen Shostakovitsh seura ry, jonka puheenjohtajana toimi Pehr-Henrik Nordgren, ja Eero Järvilehto pyydettiin yhdistyksen ensimmäiseksi sihteeriksi. Nordgren oli tutustunut myös ystävyyden myötä Järvilehdon sävellyksiin, ja arvosti suuresti Järvilehdon varhaisimpia suurempimuotoisia sävellyksiä, kuten teoksia Viulukonsertto No: 2, op. 33, Holocaust-Lamentations, op. 63, ja Lohdutuksen säveliä celestalle, op. 72. Nordgren toimi myös Järvilehdon musiikillisena suosittelijana aina kuolemaansa saakka kesällä 2008. Nordgren mm. esitteli Järvilehtoa sekä säveltäjänä muusikoille ja toisille suomalaisille kuin ulkomaisille ammattisäveltäjille, että erinäisissä Shostakovitsh-tapahtumissa Järvilehdon Shostakovitsh-tuntemusta kehuen. Järvilehto omisti myös Nordgrenille Uhrikuvia -sarjan jousiorkesterille, op. 85, sekä Nordgrenin muistolle aiheeltaan Nordgrenin kertomuksiin perustuvan soolosellokappaleen ”..Ja Shostakovitsh osti kengät..”, op. 121, joka myös sisältää lyhyitä sitaatteja Shostakovitshin teemoista.

Tyylipiirteet, vaikutteet ja laaja huilumusiikkituotanto.

Shostakovitshin lisäksi Järvilehto on ottanut musiikillisia vaikutteita ja suoria sitaattejakin useilta muilta säveltäjiltä, kuten Prokofjevilta, Hatsaturianilta ja Ravelilta. Tyylillisesti erityisesti vaikutteita on uusklassismista ja jonkin verran impressionismista, sekä suomalaisesta kansanmusiikista, mutta teoksissaan on satunnaisesti myös atonaalisia tai melodittomia aiheita. Hän on yhdistänyt teostensa musiikillisiin aineksiin myös erikoisia musiikillisia efektejä ja pyrkinyt toisinaan käyttämään poikkeuksellisia instrumentointeja. Järvilehdon musiikillinen ilmaisu on usein yksinkertaista, paikoin jopa minimalistiseksi saakka mainittu joidenkin arvioiden. Näitä tyylillisiä aineksia on kuultavissa Viulukonsertoissa No: 2, op. 33 ja No: 3, op. 125. Järvilehto on myös aina pitänyt tärkeänä osana tuotannossaan tunteiden ilmaisua ja musiikin tunnepitoisuutta. Hän myös jakaa tuotantonsa osittain päällekäisiin aiheen mukaisiin teemoihin: 1. Konsertot, sarjat ja sonaatit, 2. Raamattu sävelin – kristillinen taidemusiikki, 3. Suomen luonnon kauneus, ja 4. Lohtusäveliä auttamistyöhön. Huilistina Järvilehdon tuotannossa on keskeinen osa huilumusiikilla, joista mainittavia on mm. 5 omaelämänkerrallista soolohuilusarjaa, 5 soolohuilusonaattia, 2 sonaattia huilulle ja pianolle, 2 sonaattia huilulle ja sellolle, konsertto huilulle ja jousiorkesterille, ja 2 alttohuilukonserttoa, sekä suuri määrä pikkukappaleita soolohuilulle, huilulle ja pianolle, tai kamarimusiikkia sisältäen huilun.

Järvilehdon luomiskaudet:

Järvilehdon tähänastinen sävellystuotanto voidaan jakaa karkeasti kolmeen jaksoon, vaikka kausien rajat ovatkin häilyviä – nuoruusvuosien (n.1987-1992), varhaisen akuisuuden (n.1992-2002) ja kypsän aikuisuuden kausiin, (n.2002-).

Nuoruusvuosien tuotannolle tunnusomaista on teosten pienimuotoisuus ja lapsenomainen yksinkertaisuus, (joskus yksitoikkoisuus), johon sävellysopettajanaan erityisesti Juhani Nuorvala kiinnitti huomiota, ja pyrki kehittämään Järvilehdon säveltämisessä teosten muotoajattelua paremmaksi. Viulukonsertto No: 1, op. 13 edustaa pienimuotoisessa yksinkertaisuudessaan Järvilehdon varhaistuotantoa, joskin teoksen luonnetta selittää lisäksi se, että teos on tehty pienten lasten oppilasorkesterille opettajansa kera. Muita tärkeitä nuoruusvuosien teoksia on mm. Soolosellosonaatti, op. 9, Soolohuilusarja No: 1, op. 14, Pianotrio No: 1, op. 25, ja Baletti Vedenpaisumus, op. 27.

Viulukonsertto No: 2, op. 33 oli merkittävä käännekohta orastavaan varhaisaikuisuuden tuotantoon, jolloin Järvilehto pyrki tekemään pikkukappaleiden ohessa enemmän myös teoksista suurempimuotoisia sekä kokoonpanoiltaan kuin kestoltaan, ja tyylillisesti monimutkaisempia ja vaikeampia, jopa teosten esitettävyyden kustannuksella, kuten kauden loppupuolella syntyneen Alttoviulusonaatin, op. 82 kohdalla. Tyypillistä kaudelle oli myös kokeilunhaluisuus, kuten erikoisefektejä täynnä oleva Soolohuilusonaatti No: 1, op. 29, tai kauden lopussa syntyneet pienimuotoisemmat teokset Delfiinin laulu, op. 92, ja Pikkuenkeli-sarja, op. 93, sekä Järvilehdon teoksista suurimman yleisönsuosion saanut Kaislikossa suhisee, op. 90, jonka Järvilehto on esittänyt yli 40 kertaa niin konserteissa, häissä, kuin muissakin juhlissa mm. Suomen tasavallan presidenttipuolison Tellervo Koiviston kuullen. Kauden aikana syntyivät myös Järvilehdon suurimuotoisimmat teokset mainitun Viulukonserton No: 2, op. 33 lisäksi, kuten musiikkia kahteen eri elokuvaan orkesterille, samannimiseen sotaromaaniin perustuva ”Kädet ylös kaukopartio”, op. 45 ja suomalaiseen kuuluisaan murhamysteeriin vuodelta 1960 perustuva, mutta elokuvana toteutumatta jäänyt ”Bodomjärven painajainen”, op. 74, sekä niistä koottu orkesterisarja, op. 88a. Suurteoksista menestyksekkäin oli 10 esityksen esityskiertueen saanut Holocaust-Lamentations, op. 63, juutalaisvainojen uhrien muistolle vainojen päättymisen 50-vuotisjuhlavuonna, jolla kerättiin hyväntekeväisyyskolehti holocaustista selvinneiden vanhustenkodin hoitotarpeisiin. Holocaust-Lamentations, op. 63 sai myös Järvilehdon teoksista suurimman huomion mediassa, ja teos oli myös henkilökohtainen ja kristillinen anteeksipyyntö ja katumusteos.

Varhaisen ja kypsän aikuisuuden kauden taitteilla syntyi Järvilehdon serkun häihin sävelletty mainitsemisen arvoinen kamarimusiikkiteos Hääjuhlatrio, alttosaxofonille, sellolle ja pianolle, op. 86, joka on yksi parhaiten onnistuneita teoksiaan. Kypsän aikuisuuden kauden alku oli Järvilehdolle vaikeaa aikaa avioeron vuoksi, jolloin sävellyksiä syntyi hädintuskin yhtä, jos ollenkaan useamman vuoden ajan. Uuden rakkauden ja avioitumisen, sekä uusien ystävien myötä Järvilehto sai uutta inspiraatiota sävellystyöhön, ja ensialkuun auttoi myös uuden hyvän ystävän, Eero Lappalaisen, kanssa jaettu innostus Shostakovitshista, joka inspiroi Järvilehtoa myös tekemään muutamia julkaisemattomia sovituksia Shostakovitshin teoksista. Kypsän aikuisuuden kaudelle tärkeitä piirteitä oli varsinkin alussa varhaisempien teosten uusien versioiden tekeminen paremmin esitettävään muotoon, esim. instrumentaation muutoksin, pikkupakkaleiden kokoamisin albumeiksi tai uusien sovituksien kera sarjoiksi. Järvilehdon tuolloin alkaneen ja nykyisin yhä jatkuvan kauden leimallisin ajatus on paluu yksinkertaisempaan ilmaisuun ilman lapsellisuutta, ja turhasta vaikeudesta pyrkimys esitettävyyden parantamiseen, myös suurimuotoisuus on keskittynyt suurista kokoonpanoista luopumiseen ja Järvilehdon käytössä olevien muusikkoyhteyksien käyttö teoksen kestosta riippumatta. Järvilehto on viimevuosina toteuttanutkin useita hyväntekeväisyyskonsertteja kristillisissä seurakunnissa mm. yhteistyönä pianisti Ilkka Vanhamaan, lausuja Reijo Vähälän kanssa. Lisäksi Järvilehdon nykykauden teoksia on esitetty ja myös taltioitu Italiassa, kuten Pikkuenkelin kehtolaulu, jousikvartetille, op. 109, sekä Lintusen kehtolaulu, uruille, op. 118, ja gambisti-siskonsa Varpu Haavisto esitti soolokonserteissaan Tampereella ja kuuluisassa Villa Lantessa, Italian Roomassa Järvilehdon teoksen Pieni passacaglia, viola da gamballe, op. 122. Silloinkin, kun Järvilehto ei ole luopunut orkesterikokoonpanojen käytöstä, hän on pyrkinyt ilmaisulliseen yksinkertaisuuteen parantaakseen teosten esitettävyyttä, kuten Viulukonsertossa No: 3, op. 125. Nykykauden merkittävimpiä tuotoksia edellä mainittujen teosten lisäksi on mm. Sarja jousikvartetille, (tai jousiorkesterille), op. 114/114a, Konserttikappale, huilulle, viululle ja pianolle, op. 119, 2 sarjaa kamariorkesterille, Järvilehdon omiin runoihin ja Raamatun Korkea veisun teksteihin perustuva Runokantaatti: Rakkaudentunnustukseni, op. 126, Pianosonaatti No: 1, op. 129, sekä korjattu versio Lohdutuksen säveliä celestalle, op. 72-fix., joka on myös sisällytetty runojen kera ja lisättyjen osien kera teoksiin Itken itkevien kanssa, op. 134 ja Särkyneen matkalaulut, op. 139. Myös työn alla olevat 4 Daavidin psalmia, kontra-altolle ja pianolle, op. 143, sekä Sinfonia No: 1, ”Mooses”, op. 137, pianoreduktion, joka perustuu Mooseksen kirjojen teemoihin, Järvilehto katsoo olevan mainitsemisen arvoisia.

Eero Järvilehto muusikkona ja organisoijana.

Vaikka Eero Järvilehto katsoo olevansa ennen kaikkea säveltäjä, hän on esiintynyt myös huilistina toisinaan, ja esittänyt mm. L. Andriessenin, P. Hindemithin ja F. Poulencin Huilusonaatit, ja W.A. Mozartin Huilukonserton No: 2, D-duuri, K.314, pianosäestyksellä, sekä ranskalaista ja suomalaista huilumusiikkia. Järvilehto on esiintynyt myös nuorena huilistina oppilasorkesterin solistina, jolle sävelsi Viulukonserton No: 1, op. 13, esittäen orkesterin oppilaskonsertissa Dmitri Shostakovitshin Kevätvalssin, baletista Pultti, op. 27. Orkesterihuilistina Järvilehto on toiminut 2. huilun osuuden esittäen Lasse Heikkilän musikaalissa Simon Kyreneläinen kiertueella keväällä 1990. Järvilehto on tullut kuitenkin tunnetummaksi säveltäjänä esitettyään omia huilu- ja alttohuiluteoksiaan aina nuoruusvuosistaan alkaen nykypäivään asti, ja hän hankki myös piccolon soittimistoonsa 1990-luvulla. Vuonna 1992 nähtyään sahansoittajan esityksen hoitoalan valmistujaisjuhlissa, hän päätti hankkia soittosahan myös itselleen esiintymisiin. Järvilehto on myös käyttänyt soittosahaa sävellyksissään, kuten teoksissa Kriegsdienstverweigerungsneuordnungsgesetz, op. 53, Soittosahakonsertto, op. 56/56a, Holocaust-Lamentations, op. 63, Kaislikossa suhisee, op. 90, ja Itken itkevien kanssa, op. 134, sekä muutamia soolokappaleita soittosahalle. Järvilehto on myös ollut kiinnostunut lyömäsoittimien ja erikoisempien soittimien, kuten nepalilainen huilu, tuulikello, tai itse toteutettavien lintuimitaatioiden käytöstä 2000-luvun alusta alkaen, vaikka soittanut jo 1990-luvun puolivälissä joitakin lyömäsoitin osuuksia teoksissaan. Järvilehto on myös johtanut teostensa Alttohuilukonsertto No: 1, op. 47, sekä Holocaust-Lamentations, op. 63 esitykset. Hän on myös järjestänyt Viulukonserton No: 2, op. 33, kantaesityksen sekä kymmeniä konsertteja, ja elokuvamusiikkiensa taltioinnit, ja osallistunut useiden häiden ja perhejuhlien musiikkijärjestelyihin. Nykyään Järvilehto keskittyy enimmäkseen seurakunnallisten hyväntekeväisyyskonserttien järjestämiseen pienen ja vaihtelevan esiintyjäryhmänsä kanssa.

Teokset:

Eero Järvilehdon täydellinen teosluettelo löytyy kotisivuiltaan osoitteesta:  http://eerojarvilehto.nettisivu.org/my-compositions/complete-catalogue-and-discography/

Katso myös linkit minusta:

Tobias Brökerin Viulukonserttosivujen Biografiani.

Tobias Bröcker: THE 20th. CENTURY VIOLIN CONCERTANTE – A Repertoire Catalogue of The Compositions for Violin Concertante written between  1894-2006, 3rd. Revised Edition, (eBook) – sivulla 1162 /2847 sivusta

Scott Pfitzinger: COMPESER GENEALOGIES – A Compendium of Composers, Their Teachers, and Their Students, (Rowman & Littlefield, Lanham – Boulder – New York – London, 2017) – sivuilla 262 ja 394 /628 sivusta